Rosoinen kuvaus äitiydestä, perheestä ja tyttärestä, joka on muutakin kuin haavansa.
Pienenä Aino ei kuunnellut lässytystä vaan oli topakka lapsi. Nyt puhelimesta kuuluu teinin hätä: ”Mä oon tehnyt syviä viiltoja. Äiti anteeks.”
Elämä muuttuu mustaksi ja itkusta painavaksi. Verisiä pyyhkeitä, pitkiä hihoja, piilotettuja teriä. Mitä tehtiin väärin? Miten olisi pitänyt toimia?
Kirjailijan omiin kokemuksiin perustuva romaani piirtää kuvan perheestä, jossa tunnelmat vaihtelevat epätoivosta toivoon ja kyynelistä mustan huumorin nostattamiin naurunpyrskähdyksiin. Hiljalleen viilloista tulee arpia - kaikilla.
