Miehet aisankannattajia, naiset äkäpusseja ja rivo-suisia akkoja – uuden ajan alun huumori ei ollut pelkkää hauskuutusta, vaan sen avulla määriteltiin, mikä oli toivottua ja hyväksyttyä. Vitsi on harvoin vain vitsi, ja huumorin viittaan on aina puettu myös vakavia asioita. Mitä kirjapainotaidon ensimmäisten vuosisatojen aikana julkaistut kaskukirjat kertovat sukupuolirooleista? Miksi tarinoita uhmakkaiden vaimojen kurittamisesta pidettiin hauskoina – ja miksi aihe oli erityisen tärkeä? Mikä teki petetystä aviomiehestä niin naurettavan?
Kiusan henki esittelee eurooppalaista huumori-perinnettä uuden ajan alusta. Teos on riemastuttava retki menneisyyden huumoriin. Hauskuuden keskeltä nousee myös vakavia kysymyksiä sukupuolten rakentumisesta, mahdollisuuksista ja rajoista. Monet niistä ovat edelleen hyvin ajankohtaisia.
